Skip to content

Siivistä, unelmista, koulukiusaamisesta

Halusin kirjoittaa biisin koulukiusaamisesta. Itselleni vuodet yläasteella olivat ahdistavaa aikaa, ja ne jättivät jälkensä. Olen koittanut pukea ajatuksiani sanoiksi tässä tekstissä. Julkaisen biisin osana seuraavaa levyäni sitten kun sen aika koittaa.

PERHONEN

Oli mulla lapsena siivet, kuin perhosen

niitä kaikille näyttää halusin

oli kultaa ja hopeaa kimaltavaa

ja kaikki värit sateenkaaren

Loppui lapsuus kun olin koulussa seiskalla

oli kovat lait meidän luokassa, 

siipeni piilotin kun niille naurettiin

yritin nauraa niille itsekin

Juoksin aina vaan kovempaa

ettei häpeä vaan kiinni saa

Pelko piti perhosen

siivet sidottuna tiukasti paikoilleen

voi kun kaikki olis mennyt helpommin

vaikka toisaalta en silloin olis se

joka olen nykyisin

Koitin itseni toiseksi muuntaa ja pienentää

että en vaan yksin jää

en silti normeja pystynyt täyttämään

En vieläkään aina ymmärrä

että mitä oon, se riittää

Nyt katson kuinka lapseni nauraa siivet selässään

täynnä iloa helmeilevää

voi kun hän saisi pitää siipensä

kunpa voisin kaiken pahan estää

Ettei hän joutuisi juoksemaan

pakoon häpeää alas painavaa

Pelko piti perhosen

siivet sidottuna tiukasti paikoilleen

voi kun kaikki olis mennyt helpommin

vaikka toisaalta en silloin olis se

joka olen nykyisin

Oltiin koulussa kuin pellossa

en varmaan oo ainoa joka sai traumoja

Mutta kaikki ei jaloilleen putoa

Kirjoita kommentti





Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial